Parempi myöhään kuin ei silloinkaan voisi sanoa seuraavasta tekeleestäni. Aloitin tämän torkkupeitteen jo vuonna 2008. Kaksi vuotta sitten muuttaessamme nykyiseen kotiimme, muutti mukanamme myös laatikko, jonka päällä luki: "Neulepeiton osat". Jossu vielä kantoi laatikon ja sanoi siitä, että sopivan kevyt kantaa.

Edellisiltana Poika paleli ja kysyi omituisesta tekeeleestä, shaalista / pienestä torkkupeitosta, jota neuloin, että voisiko hän saada sen. Samalla muistin, että minulla on hänen torkkupeitteeseensä osat jo valmiina...

Soitto Susulle: "Miten mä yhdistän nämä palat?" Luojan kiitos, tunnen roppakaupalla ihmisiä, jotka osaavat tehdä vaikka mitä...

Lopputulos on yllä olevan näköinen. Ei mikään ihmeellinen tuotos, mutta Poika tykkää ja se on pääasia! Pari kertaa osia yhteen ommellessani, totesin, että tästä tulee omituinen. Joka kerta Poika totesi: "Eikun ihan hieno siitä tulee!" Sydäntä lämmittävää, kun kannustusta riittää ja täydestä sydämen pohjasta.

Lanka on Novitan Jenga ( 70 %:a akryyliä ja 30 %:a villaa ), jota kului aika monta kerää. Puikot olivat 7,00 mm pyöröt ( muistan tämän siksi näinkin pitkän ajan jälkeen, koska ainoat tuon kokoiset puikkoni olivat silloin pyöröpuikot...).

Palat ovat n. 30 x 30 cm ja neulottu aina oikein neuleena kulmasta alkaen. Peitteen ympärille virkkasin ( koukulla 6,00 mm ) reunuksen, joka siisti hieman yleisilmettä. Samalla sain kaiken loppulangan hukutettua peitteeseen.

Peite olisi saanut olla hieman isompi, leveämpi, jolloin se olisi myös sopusuhtaisemman näköinen. Mutta langan määrä oli mikä oli ja siihen on nyt tyytyminen.

Luulen, että joku on aika iloinen nähdessään mitä äiti on saanut yöllä valmiiksi <3

Nyt nukkumaan, öitä!