Lopultakin piponi valmistui. Pakkaset alkavat olla ohi, mutta onneksi mulla on sentään pipo. Tarkoituksena oli, että pipo lämmitääisi päätäni viimeistäään keskikesän juhlassa, eli Juhannuksena. Onneksi sain sen kuitenkin valmiiksi ennen kesää!

Lanka on Noro Yuzen -lankaa. Puikot olivat kokoa 4,50 mm, Knit Pron pyöröt siitä ihanasta setistä... Tätä lankaa oli aivan ihana neuloa, ei Noroa turhaan kehuta, tykkäsin. Pipon ohje on Noro Mini Knits 2 -kirjasesta. Ja ihan rehellisesti kerron suoraan, että apinoin Susun settiä! Ihastuin jo syksyllä Susun pipoon ja olen käynyt sitä kuolaamassa koko syksyn. Pojalta sain lankaa tähän pipoon! Kiitos Murukki, Äiti rakastaa sinua aivan mahrottomasti!

Tässä Blogikuvaajan ottamani kuva, jossa pipo on päässäni. Pitää varmaan asetella pipo paremmin päähän, kun lähden ulos oikein tositoimissa. Kuvan ottaminen teki aika tiukkaa Pojalle, oli muka kiire. Sovimme, että käymme ostamassa jääkiekkomailan ennen lätkäharkkoja, ja kuvaamiset olisi voinut kuulemma tehdä paremmallakin aikaa. En kyllä ymmärrä, miten jääkiekkomaila voi olla tärkeämpi kuin minun hieno, uusi Noro-piponi???

Minulle neuleissa suurin ongelma (kaiken muun lisäksi), on päättely, viimeistely ja osien yhteen ompelu. Eli lyhyesti: Saumat! Kävin maanantaina Susulla Saumanompelukurssilla. Ihana Lankakauppa, kun kaupanpäälisiksi palvelu pelaa monella eri tapaa. Ja ompelin piponi sauman aivan itse. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Siksipä saattekin nähdä aivan lähipäivinä uuden hihattimeni, jossa on myös hieman ommeltavaa...

Sukissa ei ole onneksi saumoja. Minä kun en tee saumasukkia, kuten Susu tekee...