Talviloma viikko alkaa olla lopuillaan. Minullehan tämä ei sen kummempaa lomaa, mitä muutenkaan, olenhan ollut jo yli vuoden työttömänä. Mutta kotona olosta nauttii enemmän, kun Pojalla on koulusta lomaa. Voidaan vapaammin suunnitella kivoja kyläreissuja ja ei aina tarvitse miettiä tarkkoja nukkumaanmeno aikoja sekä läksyjä ja kotiin tulemisia. On NIIN kiva vain olla ja nauttia olosta, käydä välillä kyläilemässä ystävien luona ja olla kiirehtimättä.

Usein huomaa, että tulee pidettyä kauheata hoppua ja kiirettä päällä, aivan turhaan. Itse en siedä yhtään myöhästymisiä ja yritän ehtiä aina tekemään kaiken valmiiksi todella ajoissa. Viime aikoina olen yrittänyt helpottaa tilannetta. Yritän olla ottamatta edes turhia hommia niskoilleni. Ei minun tarvitse olla jokaisessa yhdistyksessä ja seurassa tekemässä sitä ja tätä. Eikä niitä Tupperinkutsuja ja muita kissanristiäisiä tarvitse järkkäillä jatkuvasti. Tällä tavoin karsittuna olen jo saanut elämästä pikkaisen mukavampaa sekä poistettua sitä ylimääräistä kiirettä.

Ensi viikolla aloitan sellaisen työvoimapoliittisen kurssin. Kiva nähdä, miten saamme arkielämän rutiinit taas rullaamaan uudessa tilanteessa. Ainahan näissä tilanteissa menee hetkonen, ennen kuin asiat alkavat sujumaan mukavasti ja tottuu uuteen tilanteeseen.

Pojan lääkäri- ja tutkimuskäynnit aiheuttavat pikkaisen huolta, menevät kurssin kanssa jatkuvasti päällekkäin. Harmi, kun tällaisia ei pystytä ollenkaan sopimaan aikaiseen aamuun tai myöhäisempään iltapäivään. Parissa työpaikkahaastattelussa olen joutunut jo toteamaan, että juuri näiden menojen yhteensovittaminen uuden työpaikan kanssa olisi silkka mahdottomuus. Ei missään työpaikassa siedetä sitä, että uusi työntekijä on poissa jo ensimmäisinä työpäiviänä muutaman tunnin päivässä. Vanhassakin työpaikassa olisi selittelemistä tuollaisen asian kanssa. Turha siinä on vedota lakiin tai yhtikäs mihinkään, koeaika mikä koeaika...

Nyt ei kuitenkaan auta muu, kuin yrittää rämpiä näillä korteilla mitkä on olemassa. Varmaan vähitellen tilanne tästä selviää ja helpottuu.

Ja kesä on tulossa, tulee lämmintä ja aurinkoista...

Tällaisia ajattelin tekaista tässä koristeiksi, heti kun ehdin. Sain hyvältä ystävältäni mallin sekä tarvikkeita. Olen aina ajatellut, että perhosia on vaikeaa tehdä. Nyt tajusin, että pystyn kyllä tekemään näitä itsekin.

Siinä sitä on materiaalia, suunnitelmat kunnossa sekä malli! Eli näitä aletaan virkkailemaan heti, kun on saatu tärkeämmät asiat edestä pois!

Nyt teen taas lapasia Novitan Isoveli Colori langasta. Meillä on lapaspulaa kummallakin, käsineitä on mennyt rikki ja hävinnyt. Olen aikaisemminkin tehnyt lapasia tästä langasta ja ollut tyytyväinen. Etsin pari päivää sitten kaikki Isoveli- kerät esille ja aloitin lapasten teon. Isoveli on oivallinen lanka lapasiin, paksu, kestävä ja lämmin. Pari paria odottelee jo peukaloita sekä päättelyitä, eli ne viimeiset puserrukset puuttuvat. Herkkuna pohjalla on myös keskeneräinen Revontuli, mutta se saa odotella jonkin aikaa vuoroaan...