Hitaanlaisesti saan nykyään käsitöitä valmiiksi. Välillä tuntuu, että aika katoaa käsistä enkä ehdi tekemään yhtään mitään. Epätoivon vimmalla yritän jotain tehdä ja aina vaan suunnitelmia on paljon enemmän kuin valmiiksi tulleita käsitöitä.

Joskus yritän lohdutella itseäni sillä, että jos elämässäni kaikki olisi valmista, niin olisiko elämä loppu? Voiko elämä ja tehtävät asiat tulla valmiiksi jo tässä vaiheessa? Vai onko ihan normaali tilanne, että sillä kuuluisalla "To Do -listalla" on vaikka mitä suunnitelmia? Ja sen lisäksi, se ei todellakaan ole enää yhden A4 arkin kokoinen, vaan taatusti lyhyen romaanin pituinen opus?

Haittaako, jos en ikinä niitä ehdi tekemään, vaikka olen kovasti suunnitellutkin? Vai onko sittenkin elämässä tärkeä osa sillä, että suunnitellaan, tilanteet muuttuvat ja suunnitellaan uudestaan? Eikö niitä kaikkia olekaan tarkoitus tehdä, mitä on ikänsä suunnitellut?

Tärkeintä ei välttämättä olekaan itse päämäärä, vaan matka sinne. Näin taidan suhteutua käsitöihin. Ja lankaostoihin! Eikö ollutkin aika hyvä johdatus siihen, että olen ostanut lankaa? Voin lohduttautua myös sillä, että nämä langat ovat korkealaatuisia sekä tarjous oli todella hyvä...

Stepit, 3 € / 50 gramman kerä, kivoja värejä, rajoitettu määrä, myyntipaikka Anjalin, myyjänä Susu. Mun mielestä oli edullista, tavallisesti 100 grammaa maksaa yli 12 €, jos oikein muistan. Ja sukkalankaa, sitä tarvitsen aina!

Eikä siinä vielä kaikki! Pikkuisen (vain 8 kerää) Baby lankaa, merinoa. Minä rakastan merinoa. Vain 1 € / kerä. Näistä voisi tulla vaikka kiva kauluri, joka olisi lämmin eikä kutittaisi. ja voihan olla tulossa kylmäkin juhannus. Toisaalta voidaan ajatella, että jos nyt aloitan, niin on ehkä pakkasilla sitten valmiina!

Totuus on, että parhaat vein päältä (kuten aina itsekkäänä ihmisenä). Mutta voin kertoa, että jäi teille muillekin vielä hyviä tarjouksia ja laadukkaita lankoja!

Poika leikkasi juuri nurmikon ja minä ajattelin mennä puoleksi tunniksi lepäilemään sohvalle. Jos saisin virtaa ladattua hieman sillä tapaa. Kiva loikoilla sohvalla ja kuunnella sateen ropinaa. Tätä minä rakastan, maailman kaunein ääni!

Illalla voisin hieman paneutua (ehkä toiveajattelua) koulun etätehtäviin sekä keskeneräisiin käsitöihin. Samalla voisin kirjoitella valmiiksi parit Kelan laput. Eli suunnitelmia on, mutta saatan huomenna tähän samaan aikaan suunnitella juuri samoja asioita, varsinkin joe en ehdi niitä tänään tekemään. Sateen ropinaa kun on NIIN mukava kuunnella sohvalla loikoessa.