Olen nyt toista viikkoa työharjoittelussa. Tykkään. Kovasti. Ihanaa, kun on päivissä kunnon rutiini. Ja aikuista seuraa päivällä. Olo on kuin normaalilla ihmisellä, luulisin

Eilen harjoittelun jälkeen kävin Lankakaupassa, ihan vain pikaseen... Ostin vähän aikaa sitten superhyper halpaa mustaa Brisiä tarjouksesta, ja kuvittelin tekeväni siitä itselleni lenkkeilypipon. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että se kyseinen pipo on menossa synttärilahjaksi ystävlle. Joten minä tarvitsin itselleni uudet pipo langat, kotoa kun ei sopivia löydy sitten millään

Susulla oli vankka mielipide langan väristä, eli mustaa eikä edes harmaata myyty minulle. Nyt minulla on sitten turkoosia Brisiä pipoa varten. Saa nähdä, mitä tulee... Kävin kurkkaamassa jo Marianne touhuiluissa, turkoosia päähinettä. Kohta minullakin on sellainen! Ja tuo vihreä on sitten ehkä se keväisempi versio samasta piposta... Duett on kyllä aika paksu ja varmaan lämminkin lanka, mutta mietitään sitä sitten kun ehditään!

Tällaisen hienouden löysin kanssa Susun Lankakaupasta! Knit Pron puikkomittari, jossa on mitta sekä suurennuslasi. Tämä on aika ehdoton juttu, oli aivan pakko saada! Neulominenko välineurheilua

Jollain oudolla tavalla kevään tulo pitää mielen virkeänä, vaikka kaikenlaista sattuu ja tapahtuukin ja aivan päivittän. Esim. tänään joku sankari oli kolhinut autoani parkkitalsosa. Mutta päätin, etta yritän suhtautua asioihin hieman rauhallisemmin. Ainakin niihin, joille en mitään voi. Jos tämä kaikki onkin asenteesta kiinni? Ja muistaakseni minulla on jotakin vapaaehtoisia vakuutuksia, pitä tarkistaa, mitä ne korvaavat.

Yritän myös tässä samalla lopettaa murehtimisen työpaikan saamisesta. Annetaan asian olla. Ostan ompelukoneen heti kun mahdollista ja kun tämä kurssi & työharjoittelu on ohi, niin korjaan meidän perheen vaatteet. Saattaa olla, että ompelen keittiön ikkunaan verhotkin, jouluverhojen aika alkaa olla jo ohi

Ehkä minun onkin parempi olla työttömänä? Pojan lääkäri ja tutkimusaikoja on joka viikko keskimäärin kaksi. Ja joka toinen viikko koulussa tapahtuu jotakin, jonka vuoksi pitää hänet hakea pois aikaisemmin. Esim. tänään Poika oli sairastunut ja piti hakea pois koulusta. Onneksi siskoni auttoi ja haki hänet, etten joudu aivan mahdottomasti olemaan pois harjoittelusta.

Eli, olisiko parempi olla, jos en hermoilisikaan sen työpaikan saannin kanssa? Kun sitä ei tunnu edes mistään löytyvän...

Nyt menen neulomaan yhden kerroksen pipoa ja sen jälkeen nukkumaan! Öitä!