Tänään olen taas purkanut muutaman laatikon. Uskokaa tai älkää. mutta vaikka kuinka purkaan niitä ja kannan tavaraa ees taas ja välillä käyn roskiksellakin, niin laatikkopino ei tunnu pienenevän. Kaipa ne kaikki vähitellen löytävät paikkansa.

Uudessa asunnossa on kaapit ja säilytystilat muutenkin erilaiset kuin vanhassa. Viime viikonloppuna hankin jo punaisen työkalupakin, johon saamme siististi kaikki työkalut, ne vähät, mitä meillä on. Muutamia ruuvimeisseleitä, mitta, vasara jne. Vieherasian hankin ruuveja, nauloja, sokeripaloja ja muita sellaisia varten. Nyt kaikki tuollainen tavara ei pyöri joka paikassa ja toivottavasti löydän niitä myös helpommin kun niitä tarvitaan. Ilmeisesti porakone ja työntömitta olisivat myös tarpeellisia, lisäsin ne jo hankintalistalle. On tosi noloa pyytää aina apua, kun jotakin tarvitsee.

Lääkkeet ja sidetarpeet menin tänään kanssa läpi ja raakkasin kaiken vanhan pois. Aika paljon löytyi vanhoja lääkkeitä. Pistin vitamiinit, rautapillerit ja särkylääkkeet pussiin ja vein ne apteekkiin.

Poika odotteli Lankakaupassa Susun seurassa, kun minä käväisin apteekissa. Poikaa noutaessa kyllä naureskelin, että taidan käyttää Lankakauppaa lapsenhoitopaikkana... Puhuimme myös siitä, että vanhoja monivitamiineja ja särkylääkkeitä syövistä kaatopaikkojen rotista saattaisi tulla aika vastustuskykyisiä ja uskomattomia petoja. Ehkä on parempi viedä ne vitamiinitkin sinne apteekkiin takaisin!

Kun aloin tekemään lähtöä Lankakaupasta kotia kohden, selvisi että Pojalla oli oikein asiaakin Lankakauppaan...

Tällaiset langat hän tahtoi, äiti tekee niistä pipon. Raidallisen pipon. Tupsussa saa olla kumpaakin väriä. Ja pipon päässä pitää olla sellainen "Sulo Vilen tyhjä tila"... Joopa... Minkälaisen pipon mää nyt sitten tekisin???? Kertokaa ihmeessä, jos teillä on jotakin ideoita asian suhteen!

Naureskelin siinä vielä, että Sukkasato menee mulla muutenkin ihan pipariksi, ilman pipojakin... Susu on tehnyt jo ainakin viisi paria ja lisää pukkaa koko ajan tasasen tappavaan tahtiin! Ja mulla on vasta kaksi paria valmiina...

Kotimatkalla Poika sitten alkoi juttelemaan piposta, että ei sillä pipolla ole oikein kiire. Vaikka aamuisin onkin jo aika kylmä. Kun sulla on se Sukkasatokin ja häviät sitten Susulle... Hei miettikää nyt, miten mä olen voinut kasvattaa lapsen, joka osaa ajatella noin fiksusti? Sanoin kyllä, ettei tämä nyt ihan semmoinen kilpailu ole. Kai tässä lapsen pipo on tärkeäpi kuin miljoona paria sukkia, jotka ei ole menossa mihinkään akuttiin tarpeeseen? Naureskeltiin sitten yhdessä asiaa, hän oli luullut että tämä on oikein kunnon Kilpailu joka yritetään voittaa tosissaan!

Mutta noista pipolangoista vielä, eiks vaan, että mun lapsella on aika hyvä maku langan suhteen? Kysyin kotona että tietääkö mitä alpakka on. Kyllä tietää, hän on JOUTUNUT KUUNTELEMAAN äidin, Susun ja Jossun juttuja niin paljon, ettei kuulemma voi olla tietämättä tällaisia asioita. En kyllä muista, milloin oltaisiin alpakoista juteltu...