Siskon tyttö oli luonani keskiviikko iltapäivällä hetken aikaa hoidossa. Välillä on tosi ihanaa saada "tyttö-energiaa" kotiin, meillä kun muuten on tuota poika-energiaa, sissisotaa, mopoja, pyöräremontteja, jääkiekkoa ja vaikka mitä.

Jo viime talvena kyselin Neidiltä, haluaisiko hän vaikka jotkut sukat tai muun neuleen. Mielelläni kun joskus tekisin jotain vaaleanpunaista. Vastaus oli aika töykeä (töykeä, koska minä sukka-fanaatikkona tulkitsen sen sellaiseksi.), mutta rehellinen: "Kuule, mulla on jo sukat, ei tarvitse tehdä lisää. Kun on aina kuumakin!"

Mutta sitten katselimme Susun blogista Tassun kuvia, meillä lapset ovat erittäin kiinnostuneita juuri tästä kissasta, ja Neiti huomasi jotakin kiinnostavaa... Hän näki Susun blogissa Pompulakeepin. Ja sanoi: "Vau, tollasen mä haluan vaalenpunaisena!"

Ja kun mä olisin tehnyt melkein mitä vain mieluummin...

Ja koska minun piti käydä hoitamassa asioita kaupungilla ja Lankakaupassakin piti käydä, koska sinnekin oli jotain asiaa... Ja Neitikin halusi käydä Lankakaupassa...

Näin siinä sitten vain kävi. Nyt pitäisi tehdä Pompulakeeppi ja rimpsukaulahuivi. Nimipäivään on parisen viikkoa aikaa, jouluun onneksi vähän enemmän... Susu lupasi tulkata ohjetta minulle ja auttaa, jotta saan tämän homman tehtyä kunnialla valmiiksi.

Siis yksinkertaisesti, en vain voinut mitään, kun neiti hymyili kauniista ja näytti tuota lankaa. Lupasi kyllä kovasti pitää keeppiä. Vaikka ensi vuonna koulukuvassa.

Se Sukkasato alkaa kyllä menemään multa ihan jo ohitse, vihellys vain kuuluu...