Perjantai-illlalla huomasin yllättäin, että en ole tehnyt ruokaa enkä edes miettinyt mitään asiaan liittyvää ja Poika tulee pian harjoituksista. Pojan jääkiekkoharrastus estää aika sujuvasti yhteiset, säännölliset ruokailut.

Kipin kapin kauppaan ja lipsahtaminen eineshyllyllä. Iso, uuniin laitettava pizza ja jopa kaupanpäälisiä! Ne kaupanpäälisethän saavat minut aina lipsahtamaan tällaisiin juttuihin.

Eli jääkaappimagneetteja! Äly hoi, älä jätä, tekisi mieli itselleni sanoa. Mutta ovathan nämä mukavia. Eiks vaan? Susuuuu!

Minuun ei iske kovinkaan hyvin alennusprosentit. Mutta esim. joka viides ilmaiseksi on minulle parempi kuin -20%:a ale. Ja kaupanpäälinen, se vasta on jotakin! Siis aivan ehdoton ykkösjuttu. Kun saa jotain muka ilmaiseksi!

Luojan kiitos, olen itse jo hoksannut tämän asian, niin vähän pärjään kaupassa ilman superomituisia ostoksia. Vaikka onhan niitäkin joskus ollut... Suihkusaippuaa ja pyykinpesuainetta meillä on muuten varastossa ainakin täksi vuodeksi (enkä ole niitä edes ostanut tänä vuonna). Tiedttekö jo, miksi Jossun mies oli syksyllä aika väsynyt, siis sinä meidän muuttopäivänä?

Sitten kun niitä kaupanpäälisiä kertyy ja kertyy ja jossakin vaiheessa (viime syksyisen muuton aikana ja sen jälkeen), sitä jossakin vaiheessa huomaa, että tavaraa on aivan liikaa... Niin mitä sitten voi tehdä?  Minä laitan kaikki kaupanpääliset, joita en tarvitse, arpajaispalkinnoksi Pojan jääkiekkojoukkueen turnauksiin. Nyttenkin löytyi juuri pussillinen, pitäisi varmaan viedä ne jonnekin...

 Mutta jos kaupanpäälisenä olisi esim. käsityöpussi, sellainen kankainen, niin se olisi sitten menoa! Onko tämä hamsteri-ominaisuus ihan normaalia ihmisessä? Vai pitäisikö mennä terapiaan...

Edit. virhe oli koodissa, fiksun ystävän vinkillä sain korjattua ongelman. Kyllä mulla nyt on pätevä olo taas!