Viime loppuviikolla oli aika ankea olo. Tai paremmikin kai outo olo. Eri ihmiset hoitavat olojaan varmaan ihan eri tavalla, jotkut tarvitsevat terapiaa ja kuka mitäkin. Ja itsekin koin, että olin jonkin sorttisen terapian tarpeessa. Joten lähdin hakemaan sitä terapiaa...

Susulla oli ale, ja taitaa olla vieläkin. Mikäs on sen parempaa terapiaa? Ja vaikka tämä minun kotiini raahaama kasa näyttää aika isolta, niin jäi sinne vielä vähän muillekin löytöjä. Huom. vähän, eli kiirettä kannattaa pitää, jos omansa haluaa tästä alesta.

Sukkia tikutan täällä tasaisen tappavaan tahtiin. Pääteltäviä on aina vaan enemmän, vaikka jo parit viikonloppuna päättelinkin. Tarkoituksena on psyykata itseni jotenkin päättelemisen kanssa kaveriksi, jotta saan tänne blogiinkin enemmän neulontajuttuja. Keskeneräisiä töitä minulla on NIIN paljon, etten jaksa enkä viitsi niitä edes laskea. Ja silti on tosi mukavaa aloitella jatkuvasti uusi sukkapari. Aloittamisen autuas ihanuus, päätelyn ja viimeistelyn kärvistely.

Tää illalla oli Kädentaitajien teematapaaminen, aiheena  Découpage. Copy-pastasin ton asnan, vihaan sitä, koska sanon sen aina ihan väärin. Kirjoituskin tuottaa ongelmia. Ajattelin pyytää tuohon sanaan apua Fifiltä, hän varmaan osaisi opettaa minua sanomaan sen oikein. Ettei ois mikään Tekopassi. Minulta jäi tekeleet kesken, mutta menen jatkamaan ne valmiiksi loppuviikolla. Ihanaa, kun Mulperissa voi tehdä juttuja paikan päälläkin ja saada siinä samassa neuvoja.

Nyt siirryn sänkyyn, ehkä vielä neulon hetken. Tai luen kirjaa. Olen nukkunut muutaman viime päivän aikana uskomattoman paljon. Missä vaiheessa nukkumisesta pitäisi huolestua?