Heinäkuu vaihtui elokuuhun, koulun alkuun puolitoista viikkoa. Vähitellen siirrytään kesästä syksyyn. Kesä taitaa olla ainoa vuodenaika, joka tuntuu aina, ihan joka vuosi, loppuvan kesken.

Syksy on minun ihan ehdottomasti ykkönen vuodenajoista. Kuivat, viileät, aurinkoiset päivät. Aamuisin pikkaisen kirpsakkaa pakkasta. Sieniä. Metsä. Keltaisia ja punaisia lehtiä kahisemassa maassa. Omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta. Sekä myös illat ja yöt, jolloin sataa kaatamalla vettä ja voi sisällä käriytyä viltin sisälle sohvalle tee mukin kanssa teeveetä katsomaan ja välillä neuloa muutaman kerroksen.

Nyt kuitenkin on vielä elokuun alku ja ilmat ovat ihan kesäisiä. Pitää nauttia tästä ja yrittää käydä vielä jokusen kerran uimassa järvessä Pojan kanssa. minä tuskin tarkenen edes näillä keleillä, mutta olen kuskina ainakin.

Viikonloppuna Pikku-Neiti oli meillä yökylässä. Ja me kävimme yhdessä Mulperin ja Helmiäisen avajaissa Annankadulla. Omistajan blogi löytyy täältä.

Nämä jutut teimme Pikku-Neidin kanssa yhdessä. Hän innostui aika kovasti rautalangasta, joten sitä varmaan pitää hankkia lisääkin. Tuikkulyhty on leikkimökkiin.

Lisään nyt jälestä päin tänne tämän kuvan, kun sain sen lopulta siirtymään kameralta tietokoneelle. Kyllä tekniikka on ihmeellistä! Monenlaista erilaista leimasinta tuli kyllä hankittua. Tuolla perhosrei'ittimellä saa aivan ihania perhosia. Pikku-Neiti on aika tietoinen askartelu jutuista ja todella tiesi, mitä halusi. Ilmeisesti tästä kaupasta tuli meille "vakipaikka"!

Rautalangan vääntäminen kiinnostaa myös Poikaa, tämän sydämen hän teki minulle!

Poika ja Pikku-Neiti lähtevät Pikku-Neidin isän kanssa Pariisiin huomenna. Poika lähti tänään jo. Minulla on tiedossa muutama hiljainen päivä. Yritän parannella flunssaani, tehdä käsitöitä ja tottakai (Helmiiiii!!!) siivoilla... Meillä on ihan oikeasti kaaosta ilmassa. Ja joulukoristelaatikko vaivaa mieltäni todella kovasti!

Nyt menen hetkeksi huilailemaan (tämä tauti taitaa olla kuolemaksi) ja sitten sen jälkeen yritän vaikka päätellä sukkia.